Bemanning  
 
   Om Paula Liukkonen
 
 
   Personalutköp
 
 
   Hälsobokslut
 
 
   Bemanningens
   ekonomi
 
 
   Sjukfrånvaro
 
 
•  Samverkan
•  Samtidighet
•  Sinnesro
 
 
   Litteratur/ uppsatser
 
 
   Bokbeställning
 
Samverkan
samtidighet
sinnesro

 

AJANKOHTAISTA - senaste nytt på finska

Tuottavuus – kannattaako sitä edes mitata?
Yksi motiivi kirjoittamiselleni on ollut viimeaikainen keskustelu tulevaisuudennäkymistä – usein melko synkänlaisista tilannekuvista – joihin olemme ajautumassa ja vieläpä aivan omasta syystämme. Olemme antaneet ohjata itseämme, työtämme ja tulevaisuuttamme rahalla ja mittareilla, väittävät ihmisosaamisen asiantuntijat, filosofit, psykologit, sosiologit ja jopa teologit. Rationalismi ja sitä tukevat käytännöt ovat ottaneet ylivallan niin työ- kuin yksityiselämässämme. Organisaatiot ovat ajautuneet tiensä päähän, ja johtajuusopit kertaavat jo mennyttä johtamistapaa, mutta eivät neuvo, mitä muuta kuin itsensä tuntemista johtajuudelta vaaditaan tulevaisuudessa. Korvaako itsensä tunteminen sen tiedon, mitä tehokkuuden ja tuottavuuden seurannalla saadaan päätöksenteon tueksi? Vai onko kysymys siitä, että objektiivisen faktatiedon käyttö päätöksenteossa ei riitä tässä ajassa ja kokemuksia pitäisi lisäksi kuvata sanallisesti numeroilla laskemisen rinnalla?

Ensireaktioni näihin haasteisiin oli ekonomeille tyypillinen: huligaanejako olette ja villitsette yrityksiä holtittomuuteen ja iloisiin konkursseihin. Tästä vastustamisen halusta lähdin jo vuosia sitten mielessäni kirjoittamaan kirjaa, jonka juuret ovat ekonomien ja ei-ekonomien eli ihmisosaajien kanssa käydyissä kipakoissa keskusteluissa. Niiden tuloksena on sekä rakennettu että purettu poikkitieteellisen työn yhteistä siltaa. Olen tullut siihen tulokseen, että ennen kuin uutta rakennetaan, vanhaa romutetaan tai tehdään täydellinen tai puolivalmis muutosyritys, on hyvä tietää, mistä tässä on oikeastaan kysymys. Kielitieteen professori Noam Chomskyn (1) viisaus on edelleenkin hyvä muistaa: Ennen kuin arvostelet ja väität jonkun asian olevan väärin, on sinun itse tiedettävä arvostelemastasi asiasta kaikki. Sitten kun tiedät, voit arvostella, tai ehkä huomaat, että mitään arvostelemisen aihetta ei ollutkaan. Ja jos arvostelet, tulisi sinulla olla hyvin perusteltu vaihtoehto kritisoimillesi asioille.

Ennen kuin vanhojen
ja toimivien mittausmenetelmien ja tunnuslukujen uudistusta edes harkitaan, on tiedettävä, miten ne toimivat tässä ajassa ja minkälaista ongelmaa halutaan ratkaista. Onko kysymys todellisesta tarpeesta vai siitä, että tunnuslukujen käyttäjäkunta on laajentunut ja koostuu käyttäjistä, joilla ei ole talousalan asiantuntemusta eikä kykyä ymmärtää päätöksentekoa ohjaavien käsitteiden merkitystä. Liiketaloudellisten termien sisältöä ei ole avattu, niin että työpaikalla ymmärrettäisiin, mitä niillä tarkoitetaan ja mikä on niiden tehtävä. Vai onko kysymys uusien tuotantomenetelmien ja johtamista käsittelevien oppien markkinointipuheesta niin, että käytössä olevia työtapoja kyseenalaistetaan? Onko liike- ja tuotantotaloudessa käytetyistä mittareista – tuottavuudesta, tehokkuudesta ja kannattavuudesta – syntynyt härkätaistelijan punainen vaate, joka villitsee sanojen taisteluun enemmän kuin niiden oikeaan käyttöön. Jos vanhat toiminnan viisautta ohjaavat menetelmät mittareineen eivät enää riitä, täytyy tietää, mitkä ovat todelliset syyt korvata ne joillain toisilla työn viisautta ohjaavilla menetelmillä ja ajatuksilla. Kannattaako tuottavuutta edes mitata?

Palaan jo aikaisemmissa tuottavuuskirjoissani (2) aloitettuun keskusteluun tuottavuuden mittausmenetelmistä, mittareista ja tulosten tulkinnasta. Kun työ, työmenetelmät ja organisointi uudistuvat, muuttuvat myös seurantamenetelmät ja niissä käytetyt mittarit. Tuottavuus ja tehokkuus ovat aina tuoneet seurantaan uusia haasteita. Kirjurityöni alkuvuosina, 1960-luvun lopulla, teollisuudessa tuottavuus oli helppolaskuinen tuotos jaettu panostuksella jakoluku. Tietoisuus pääoman sitoutumisesta tuotannon työprosesseihin, läpivientiaikoihin ja rakenteisiin siirsi tilauksen suoraan tuotannossa tapahtuvalle pääoman tuottavuuden seurannalle. Sairauspoissaolot ja henkilöstön huomattava vaihtuvuus lisäsivät tuotantokuluja ja heikensivät toiminnan tehokkuutta. Sairauspoissaolojen ja henkilöstövaihtuvuuden seurantaan kehitettiin laskentamenetelmiä, joiden avulla pystyttiin selittämään työn miehityksestä johtuvat laadun ja työn tuottavuuden muutokset.

Aikaisemmat tuottavuuden haasteet ovat koskeneet määrällistä ja rahallista mittaamista. Tämän ajan uudet vaatimukset ovat sisällöltään erilaisia: numeroihin perustuvien määrämittojen ja faktojen rinnalle on tullut tarinoita asiakkaiden ja työtekijöiden kokemuksia sellaisista asioista, jotka ovat syy- ja seuraussuhteessa työsuoritukseen ja tuottavuuteen. Yksi tämän ajan tärkeimpiä haasteita on keskustelu asiakkaan ja työntekijän arvostuksesta sekä niitä ohjaavien johtamisoppien ja käytäntöjen järkiperäisyydestä ja vaikutuksista tuottavuuteen ja kannattavuuteen. Lisäksi pitää havaita asioiden syy- ja seuraussuhteet, niin että löydetään oikeat keinot ongelmien ratkaisuun. Samanaikainen mittaaminen, tulosten tulkinta ja ymmärtäminen ovat avainasemassa.