Työ ja sen tekijöilleen ja organisaatiolle asettamat vaatimukset muuttuvat jatkuvasti. Työntekoa ohjaavat seurantamallit ja rutiinit luotiin jo 1950-luvulla. Käsitteistö, joka silloin otettiin käyttöön esimerkiksi tuottavuuden, laadun ja tehokkuuden seurantaan, on edelleen uudistettuna käytössä. Laatutoiminta ja sen tuloksia kuvaavat mittarit ovat kehittyneet kokonaisvaltaisemmiksi, ja tuottavuusmittausta on tarkennettu työn tuottavuudesta pääoman ja energian tuottavuuden seurantaan. Lisäksi tehokkuudelle on asetettu uusia kriteereitä. Mittausmenetelmät kehittyvät jatkuvasti työn ja organisaatiomuutosten myötä.

Mittareita uudistetaan, ei kuitenkaan vanhaa hyläten, vaan nykyisiä menetelmiä kehittämällä niin, että ne palvelevat ja tukevat paremmin yrityksen ja sen henkilöstön tarpeita. Kun organisaatiolta nyt vaaditaan uudistumis- ja mukautumiskykyä sekä tehokkuutta, asetetaan samat vaatimukset myös sen toimintaa kuvaaville mittareille ja mittausmenetelmille. Suuri muutos tulee uuden työikäisen sukupolven mukana, joka haluaa olla aktiivinen osallistuja ja vaikuttaja eikä ainoastaan passiivinen mittausobjekti.

Tuottavuuden, tehokkuuden ja laadun rinnalle on tulossa organisaation operatiivista toimintakykyä kuvaavia uusia mittausmenetelmiä, joissa yhdistyvät numero- ja kokemustieto.